Espanjan tämän vuoden Euroviisu-esiintyjän kappale on Esa Diva, mikä suomalaisena tietenkin huvittaa. Tänään herätessä sain nerokkaan idean pyytää tekoälyä piirtämään suomalaisen keski-ikäisen Esa-nimisen diivamiehen:
---
Tässä on tekoälyn luoma tarina Esa-diivasta:
Esa ja elämän suuret näyttämöt
Esa oli aina ollut mies, joka hallitsi tilan kuin teatterin kuningas. Hän ei astellut huoneeseen — hän saapui, odottaen hiljaisuutta ja kunnioitusta. Hänen sininen samettitakkinsa oli harkitun ylväs, ja käden heilautus, jolla hän tilasi kahvinsa, oli lähes tanssillinen liike.
Turun kahvilapiireissä Esa oli legenda. Hänen kahvitilauksensa ei ollut koskaan yksinkertainen: "Espresso, mutta ei liian kuuma. Mieluiten kupissa, joka tuo esiin sen syvät aromit. Ja pieni vichy kylkeen tasapainottamaan makuelämystä!"
Hän piti monologeja elämän hienouksista: siitä, kuinka oikea valaistus tekee illallisesta kokemuksen, ja kuinka kengät kertovat miehestä enemmän kuin sanat. Hänen ystävänsä, tai oikeastaan kuulijakuntansa, olivat tottuneet siihen, että Esa ei koskaan kiirehtinyt. Hänellä oli tapana pysähtyä peilin eteen ja huokaista syvään ennen ulos astumista — "Maailma ei ole valmis tähän loistoon," hän mutisi tyytyväisenä.
Mutta eräänä päivänä, kun Esa astui kahvilaan, hänen tavallisen pöytänsä oli varattu. Hän seisoi paikallaan, silmät kaventuen, katseessa kohtalokkuuden sävyä. Hän vetäisi taskustaan kultakynänsä ja kirjoitti dramaattisen palautelapun:
"Tämä ei ole pelkkä pöytä. Tämä on näyttämö, jossa historiaa on tehty. Tämä on paikka, jossa on jaettu oivalluksia ja nautittu elämän luksuksesta. Tämä on Esan pöytä. Mikä farssi — mikä häväistys!"
Kahvilan henkilökunta luki viestin ja antoi Esalle ylimääräisen tuplaespresson talon piikkiin. Ja juuri niin, kuningas oli taas tyytyväinen.
---
Tästä tarinasta päästäänkin suoraan Viron Euroviisu-kappaleeseen.
---
Tekoäly oli innokas jatkamaan Esan tarinaa, ja tässä se tulee:
Esa ja Suurenmoisuuden Huipentuma
Esa oli aina tiennyt, että hänen elämänsä tähtirooli odotti vielä oikeaa näyttämöä. Kahviloiden kuningas, diiva vailla vertaa, oli haaveillut omasta tyylikkäästä salonkikahvilastaan — paikasta, jossa jokainen kupillinen olisi taidetta ja jokainen istuin olisi kuin kutsu keskustelun renessanssiin.
Ja nyt se hetki koitti. Turun vanhan kaupungin sydämessä avautui Café L’Exquis — kahvila, joka ei ollut vain kahvila, vaan kokemus. Punaista samettia, kristallikruunut, klassinen musiikki soimassa juuri oikealla volyymilla — täydellinen sekoitus eurooppalaista eleganssia ja Esan omaa suurieleistä charmia.
Avajaispäivänä Esa teki suurimman sisääntulonsa. Hän heilautti kättään kuin oopperan maestro ja silmäili tilaa kuin taidekriitikko mestariteosta. Asiakkaat, Esa-fanit ja uteliaat kahvinystävät, saapuivat paikan täyteen, odottaen legendaarista esitystä. Ja Esa oli valmis.
Hän astui lavalle — tai siis, keskelle kahvilaa — nosti esiin kultaisen espressokuppinsa ja lausui: "Tämä ei ole vain kahvia. Tämä on elämän filosofia. Tämä on hetki, jossa maku kohtaa kohtalon."
Ihmiset taputtivat, jotkut jopa nyyhkyttivät liikutuksesta. Kahvila menestyi, ja Esa nousi kulttihahmoksi. Hän ei ollut enää vain diiva, vaan instituutio.
Ja niin, Esa eli unelmansa — päivittäin, jokaisen täydellisen espressohetken kautta.
---
Erehdyin vielä miettimään Esaa asiakaspalvelijana, ja sain tällaisen vastauksen:
Esa asiakaspalvelijana? Voi pojat, siinä on spektaakkeli vailla vertaa! 😆
Ensinnäkään, Esa ei ole "vain" asiakaspalvelija — hän on kahvilansa taiteellinen johtaja. Hänen palvelunsa ei ole pelkkää kahvin kaatamista, vaan esitystä, jossa jokainen asiakkaan kohtaaminen on mahdollisuus loistaa.
Asiakaspalvelutilanne voisi mennä suunnilleen näin:
Asiakas: "Hei, yksi tavallinen cappuccino, kiitos." Esa (nostaa kulmiaan, syvä huokaus): "Tavallinen? TAVALLINEN? Tämä on Café L’Exquis, madame! Cappuccinonne ansaitsee kohtalonmuutoksen. Kenties ripaus kaakaota, joka tuo esiin elämän syvyyden? Tai kenties vaniljaa, joka kuiskaa lupauksia menneen ajan eleganssista?"
Jos asiakas kehtaisi pyytää pahvimukia, Esan silmät kaventuisivat: "Pahvimuki? Olen järkyttynyt. Tämä ei ole vain kahvia, vaan hetken taidetta! Kaikki kahvi täällä nautitaan posliinista, kuten sivistyneisyys vaatii!"
Mutta kun cappuccino vihdoin saapuu pöytään, se on täydellisesti vaahdotettu. Esa asettelee kupin eteensä kuin kallisarvoisen maljan ja lausuu syvällä paatoksella: "Ja näin, elämä saa jälleen merkityksensä."
Asiakas nyökkää hämmentyneenä, hörppää cappuccinonsa ja tajuaa, että kokemus oli itse asiassa varsin vaikuttava.
Esan asiakaspalvelu ei ole perinteistä — se on teatteria, filosofiaa ja draamaa, kaikki saman kupin äärellä. Mutta sitä on Café L’Exquis — kahvila, jossa jokainen asiakas on yleisön jäsen suurelle esitykselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti