Ensimmäinen semifinaali kuvastaa loistavasti sitä, mitä Euroviisut ovat. Päälimmäisiksi tunteikseni nousivat suuri pettymys ja vihastuttava masentava kokemus. Turhanpäiväisiä esityksiä pisteytetään liikaa, ja nerokkaat mestariteokset jäävät vaille arvoa. Tällaista pahaa mieltä odotan myös päätapahtumalta lauantaina, kuten jokaikisenä vuonna.
Vihaan sitä, miten Ruotsia huomioidaan juontohetkissä. Sveitsi voisi hiukan miettiä, millä tavalla haluaa antaa arvoa itselleen, eikä kuunnella ja toteuttaa mitä joku ruotsalainen euroviisupomopölvästi ehdottaa. Se saa minut vihaamaan Ruotsia vain enemmän. Sveitsille vielä terveisiä, että esitysten toteutus oli huonompaa kuin mitä Euroviisuissa on viime vuosina nähty.
Ekoissa semifinaaleissa esiintyi monia potentiaalisia alkukuunteluun pohjautuvia suosikkejani. Se ei ole hyvä asetelma, kun mukana oli myös sympatiaa herättävä Ukraina + Portugali, jonka kuolettavan tylsät kappaleet ovat viime vuosina aina päässeet finaaliin. Nämä surkeat kappaleet tietenkin veivät paikat joiltain paremmilta, ja kaiken järkytyksen maksimoimiseksi myös Viro luokattoman huonolla laulusuorituksella meni jatkoon. Ja minä en edes ole kiinnostunut taitavasta laulutaidosta yleisesti ottaen.
---
Mikäs olisikaan paras "ratkaisu" pettymyksiin kuin luoda oma listansa.
Nämä esitykset olisin halunnut nähdä lauantain finaalissa:
1. Kroatia: Marko Bošnjak - ”Poison Cake”
2. Puola: Justyna Steczkowska - ”Gaja”
3. Norja: Kyle Alessandro - ”Lighter”
4. Belgia: Red Sebastian - ”Strobe Lights”
5. Kypros: Theo Evan - ”Shh”
6. Albania: Shkodra Elektronike - ”Zjerm”
7. San Marino: Gabry Ponte - ”Tutta l’Italia”
8. Ruotsi: Kaj - ”Bara bada bastu”
9. Islanti: Væb - ”Róa”
10. Slovenia - Klemen - ”How Much Time Do We Have Left?”
---
Erityisen innoissani olen Puolan esityksen näkemisestä finaalissa! Siinä on tärkeä aihe maapallon ja Gaian hyväksikäytöstä. On upeaa, miten Justyna laulaa äitimaan näkökulmasta. Olin erittäin vaikuttunut ja täyttynyt sisältäpäin tätä esitystä ihaillessani.
---
Norjan ja Kylen biisi on erittäin voimaannuttava ja inspiroiva. Rakastan näitä sanoja: "I feel a spark inside me / I don't need saving / 'Cause I'm my own lighter". Todella mahtavaa nähdä hänet finaalissa!
---
Kroatia on minun ykkössuosikki kaikista näistä lauluista. En nähnyt sitä edes vaihtoehdoksi, ettei se olisi finaalissa. Olin väärässä. Minulle on erittäin tuttu mielentila tuollainen myrkkykakun leipomishetki, kun epäoikeudenmukaisen tilanteen aikana pitää esittää olevansa ystävällinen kakunleipoja, mutta oikeasti mielessä onkin katkeruus. Sitten tarjoaa kaikille sitä myrkyllä ja vihalla valmistettua kakkua. En puhu ainoastaan leivontahetkistä, vaan kaikenlaisista elämän tilanteista. Valtaosa ei ilmeisesti tähän samaistu, kun Kroatialta jäi finaalipaikka saamatta.
---
Belgian esitys oli todella upea myös, ja Sebastianin laulutaidot ovat vaikuttavat! Olin tosi innoissani alkuesityksen visuaalisista silmien kuvista. Olin suorastaan lumoutunut siinä kohtaa, kun Sebastian lauloi olevansa sokkelossa ja halusi jäädä sinne. Koko esitys oli kuin sekasortoinen alitajunta.
---
Arvostin eniten sellaisia kappaleita, jotka saivat minut tuntemaan jotain ja pysähtymään hetkeen. Välillä lauluissa tunteita ilmaistaan sanoin niin nerokkaalla keinolla, että saa vain ihailla, vaikuttua ja todeta, etten olisi itse osannut löytää jotain niin kaunista ajatusta ilman sen laulun kuulemista. Musiikki on ajatusten terapiaa, ja mielikuvat ja ajatukset heijastavat jotain itsestä ja omasta potentiaalista.
Viime vuonna en ehtinyt kirjoittaa toisesta semifinaalista. En ole varma, miten käy tänä vuonna. Olisi kivaa ehtiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti