Karmallinen puhdistusmeditaatio

Kuuntelin tänään Steve Nobelin verilinjan karmanpuhdistusmeditaation. Se oli kerrassaan kaunis visuaalinen elämys, josta minun on ehdottomasti kirjoitettava muistijälki blogiin! Jokaisella on voima puhdistaa esivanhempien kokemaa tuskaa (joka toteutuu myös omassa elämässä nykyaikana). Stevellä on kanava pullollaan erittäin voimaannuttavia meditaatioita, mitä suosittelen jokaiselle valotyöntekijälle.



Ensin päädyin majakalle, jota ympäröi verenpunainen myrskyävä meri. Taivas on sysimusta. Sieltä ilmestyi portaali toiseen ympäristöön. Katsoessani jalkojani huomasin, että ne upposivat maahan. Olin jollain suolla. Ympäristö oli harmaa, ja paljaita lehdittömiä puita oli metsän täydeltä. Ympäristö kuvasti verilinjan kokemaa olotilaa. Kävelin eteenpäin, mutta upposin suohon mitä pidemmälle kävelin. Ajattelin että jos minun on tarkoitus nähdä suon pohja, niin olen valmis vajoamaan sinne. Meditaatiossa kuitenkin kehotettiin tarttumaan jostain, ja otin kiinni puun oksasta ja kiskoin itseni ylös suosta. Jalassani roikkui harmaa sokea aavemainen suoihminen, joka ilmeisesti oli tarttunut jalkaani saadakseen apua. Tuhosin sukulinjaan kuuluvia sielusopimuksia. Loimme positiivisen energian portaalin, johon ihmiset saattoivat kävellä kokien sielullisen valaistuksen. Suosta alkoi nousta lisää vastaavanlaisia sokeita ihmisiä, jotka kaikki laahustivat valoa kohti. Minulle isoin irtipäästö koski uskomusta kovasta työnteosta. Ei tarvitse raataa kovaa kokeakseen rikkauden, vaan voi myös nauttia olosta. Samoin ympäristö sai luovuttaa negatiivista energiaa. Ensin suo katosi kuivaksi maaksi, mutta sitten puhdas sininen vesi kulki puiden lävitse ja loi kauniin merenrannan. Samoin vihreitä kasveja lähti kasvuun, nurmikko kasvoi ja puut saivat lehtiä. Lopuksi haltijat ja peurat saapuivat, sillä värähtelytaso oli noussut niin paljon, että he saattoivat jäädä asumaan metsärannalle ja pitämään siitä huolta. Olemaan oppaita eläville sukumme jäsenille. Heidän saavuttuaan metsästä tuli taianomainen, ja ilmassa leijui violetteja valopalloja. Kun oli aika poistua, haltijat ja peurat tulivat vielä jokainen tervehtimään minua. Alun majakkanäkymä oli myös muuttunut valoisaksi päiväksi. Tyyni sininen meri liplatteli.