Elämässä tapahtuneet ikävät kokemukset jäävät kehoon energiatukoksina. Nyt on tullut aika olla tarkkaavaisempi ja kuunnella itseä ja omaa kehoa. Kuunnella sitä iloa, mikä sisällä syttyy tiettyjen ihmisten ja asioiden keskuudessa. Uskaltaa kuunnella myös sitä epämiellyttävää tuskaa, joka on tulossa ulospäin. Mua helpotti ihan sikana, kun Naia sanoi, että joskus ihan vaan se että jonain päivänä itkee suruaan pois, on askel eteenpäin. Kaikki on hyvin, ja kaikkia elämämme tapahtumia tarvitaan suurempaa tarkoitustamme varten.
Luovuus on hyvä väline parantaa traumoja. On monia tapoja olla luova. Voi kirjoittaa, maalata, tanssia, tehdä ihan mikä tuntuu itselle parhaalta. Silloin ikävät tunnetilat ja kokemukset saadaan ulos kehosta, ja niitä voi katsoa ulkoapäin erilaisella tavalla. Tärkeintä on olla lempeä itselle, ja kun avautuu omille haavoille, on hyvä olla tuomitsematta sitä taideteosta, mikä sattuu syntymään. Älä luovuta. Kokeile aina vaan uudestaan erilaisia tekniikoita, kunnes "vapautuminen" tapahtuu ja saat luotua jotain mullistavaa. Aluksi olemme kaikki harjoittelijoita.
Sinä olet oman elämäsi luoja.
Ärsyttää että ikävät tapahtumat jää vielä jälkeenkinpäin kummittelemaan tuollaisina tukoksina, eikö riittäis että kärsii siinä hetkessä sen tyhmän tilanteen ja sen voisi unohtaa sen jälkeen. x-P Pitäis ilmeisesti tehdä luovia juttuja enemmän kun siitä saa niin paljon hyötyjä. .-)
VastaaPoistaNiinpä! Toi tukkoutumisjuttu on ärsyttävä. Kun käsittelee ne ikävät tunteet niiden ilmenemishetkenä, niin silloin ne ei jää riesaksi. Joskus ei vaan osaa tai kehtaa käsitellä niitä tuntemuksia heti, vaan heittää ne johonkin tiedostamattomaan mieleen/tunnekehoon riesaksi, ja sieltähän ne nousee aina välillä muistuttamaan itsestään. .-D Nimenomaan, luovat jutut on ihan aliarvostettuja ottaen huomioon, minkä hyödyn ja vapautumisen niiden tekemisestä saa! .-) Kannattaa ehdottomasti tehdä. .-> Kiitos kommentista! <3 Kiva että sä tulet aina joka päivä näitä postauksia lukemaan. .-)
Poista