Sofiah ja Flora kokivat kummatkin raskauden keskenmenot, ja se yhteinen tuska johdatti heidät toistensa luo.
Flora sanoi, että mitä tahansa tulee vastaan, siitä selvitään. Usein asiat eivät mene suunnitellulla tavalla, mutta me pystytään sopeutumaan muutoksiin.
Sofiah oivalsi, että aika on rajallista. Hän ei voi enää pienentää itseään. Hänen on synnytettävä tempel body -koulu, ja hänen on tehtävä se nyt! (Se koulu tietty on nyt olemassa, mutta kirjoitin ton oivaltamishetken näkökulmasta.)
Taide on jokaisen syntymäoikeus. Taiteella voi parantaa kaikki ongelmat, mitä meillä on. Flora tajusi, että jos hän ei olisi kokenut keskenmenoa tai äitinsä kuolemaa, hänellä ei olisi ollut niin paljon inspiraatiota ja annettavaa taiteelle. Vaikeatkin hetket oikeasti siunaa meitä jollain, ja ne ovat todella arvokkaita opetuksia.
Flora sanoo, että hän maalaa aina seisaalleen! Hän laittaa taustalle soimaan musiikkia ja voi ottaa siinä samassa pari tanssiaskelta, jotta hän pääsee sopivaan mielentilaan. Silloin taiteenteko on vapaampaa eikä jumahda toimimaan pelkästään pään kautta. Sulla on koko keho käytössä! Jokainen ihminen on todella ainutlaatuinen ja kykenee luomaan jotain maailmaa mullistavaa.
Ylipäätään minä itse ainakin istun aivan liian paljon koneella. Olis oikeestaan jopa tehokasta ottaa välillä viiden minuutin tanssitaukoja ja tehdä enemmän sielua ravitsevaa aktiviteettia. Tavallaan mulle syttyi haave, että tekisin enemmän kaikkia taiteilukokeiluja, ja voisin jakaa niitä lopputuloksia sitten täällä blogissa. .-D Mm, ihanaa!
---
Tällasia kuvia mä innostuin jälkeenpäin sitten maalailemaan. Otin inspiraatiota mun omista kehon kipu- ja tunnetiloista silloin kun olin huonolla mielellä. Maalaaminen on oikeesti tosi terapeuttista, ja mä rauhoituin aina täysin luotuani ensin jotain traagista.
Näin joskus kuvan noista maalauksista koneella ja mietin kummin päin tuo tilanne on: puukottaako enkeli itseään selkään vai poistaako hän häntä vahingoittaneita teriä? Tää nyt ei varsinaisesti liity tähän postaukseen, mutta mulle tulee välillä ympäristöä katselessa esim. pilvien tai varjojen (+ ala-asteella myös huonosti pyyhityn liitutaulun jäljistä) muodoista mieleen jokin eläin tai kasvojen ilme yms. joka tekisi mieli piirtää ylös ennen kuin näky katoaa. Joo, tää ei liittynyt mihinkään, kunhan tuli inspiraatiosta mieleen. .-D Seisomamaalaus kuulostaa hauskalta, nyt kun aloin miettiä miten kuvistunneilla aina selkäkyyryssä jotain raapusteli niin se tuntuu tosi rajoittavalta. Kunhan ei montaa tuntia joudu seisoskelemaan. .-D
VastaaPoistaLoistava kommentti! Kiitos! <3 Mä aattelin sen itse niin, että enkeli poistaa selästä teriä, jotka ympäriltä lentää hänen selkäänsä. Voihan se tosiaan olla niinkin, että hän on itse olosuhteidensa uhri ja tyyliin harmittelee, että hänen elämänsä on niin hirveän vaikeaa. Surkuttelee sitä tilannettaan eikä mieti ulospääsyä. Silloinhan hän nimenomaan laittaa selkäänsä miekkoja ja taakkoja. .-D Semmoista itse-sabotoimista. Vau, hieno huomio! En itse ajatellut yhtään tuolta kannalta. .-D Upea tulkinta!
PoistaOo, jos sulle oikein tulee olo, että olisipa kiva piirtää noita pilvi-varjo-kuvioita, silloin sun ehdottomasti pitäisi! .-D Se avaa luovuuskanavia, mielikuvitusta ja nehän voi olla merkkejä vaikka henkioppailta! Siistiä! On vaan paha kantaa jotain luonnosvihkosta aina mukana. .-DD Tai no ei välttämättä! Piirrä ihmeessä vastaantulevia juttuja ja julkaise joskus blogissa. .-) Ja kyllä toi tarina ihan liittyy tähän. Hyvä että toit ilmi. .-)
Selkäkyyryssä kuvistunnilla. .--D Hyvä kuvaus! Me tehtiin kuviksessa kerran se action painting, missä oli iso paperi, ja siinä ei saanut käyttää pensseleitä. Piti sormin ja varpain tai jollain muulla tavalla maalata, ja se oli aivan mahdottoman hauska ja terapeuttinen työ! .-D Ah ihanaa, mutta muuten niin eihän se luovuus oikein pääse edes virtaamaan, kun istuskelee vaan. Hauska toi "toivottavasti ei joudu monta tuntia seisomaan". .-D Ehkä siinäkin voi istua välissä, jos siltä tuntuu. .-D
Ihania ajatuksia. Tykkäsin lukea. .-) Iloista päivää sinulle! <3